Perinteinen kelkkakunkkukisa ajettiin 15. kerran Tahkovuorella 14.3.2009.
Kisa, joka nykyisin kuljettajien keskuudessa ei ole enää niin arvostettu,
ajettiin kuitenkin kauniissa kevätsäässä.
Kisa koostuu Enduro ja Cross-osuuksista, joiden yhteisaika ratkaisee
luokkavoiton. Lisäksi 25 yhteisaikojen nopeinta pääsee kunkkufinaaliin,
jossa ratkaistaan kelkkakunkun titteli.
Enduro
Pääsin matkaan legendaluokan ja samalla koko joukon ensimmäisenä
aamutuimaan. Reitti meni aluksi kelkkareittiä pitkin ja se oli kivikovaa ns.
turistipattia. Siinä kun ajetaan pitkälti toistasataa, niin tuntuu, että
hampaistakin tippuu paikat ja onhan se vaaralista, kun puut on ihan
vieressä. Ei tarvitse tulla iso ajovirhe, kun seuraukset on tuhoisat.
Loppuosuus reitistä oli metsäautoteitä ja peltoja, sekä muutamia järvien
ylityksiä. Enduro ei todellakaan ole minun suosikki ja nytkin ajaessani
mietiskelin vain seuraavia asioita; Ajankohan nyt tarpeeksi lujaa? Jos
ajan lujempaa, jaksanko maaliin asti? Kylläkait tämä vauhti riittää aika
pitkälle. jne. Eli kun kaveria ei ole vierellä, en osaa sanoa omasta
vauhdista oikein mitään. Lisäksi järvien ylityksiä en uskaltanut ajaa koko
ajan kaasu pohjassa, koska koneen lämmöt nousivat huolestuttavan korkeiksi.
Maalissa jäin vain ihmettelemään mitenkähän meni. Tuloksien tultua
järkytyin, koska olin vasta seitsemänneksi nopein, peräti 43s nopeinta
hitaampana. Se tietäisi mahdotonta tehtävää lyhyessä, kymmenen kierroksen
crossiosuudessa.
Cross
Snowcross-osuus ajettiin sääntöjä kiertäen cross country lähdöllä, eli
kelkat laitettiin lähtöviivalle ja kuljettajat 5m päähän kelkoista.
Kelkkojen ja kuljettajien välistä ajoin mönkkäri ja sen mentyä ohi sai
juosta kelkalle, kiskoa sen käyntiin ja painua radalle. Erittäin kapealla ja
minusta liian helpolla jäälle tehdyllä radalla se tiesi hikistä urakkaa
päästä ensin kärkeen ja alkaa repiä endurossa menetettyjä sekunteja kiinni.
Vaikeusastetta lisäsi se. että kisa oli todellakin vain 10 kierroksen
mittainen. Pääsin startista omalla paikallani matkaan ja lähdin
aggressiivisesti hakemaan ensin kärkipaikkaa ja sitten isoa aikaeroa muihin.
Olin jo kolmannella kierroksella kärjessä ja aloin kiskoa kaulaa muihin.
Ajoin jopa yhden pattisuoran triplaamalla kyseisen kohdan pari kolme kertaa.
Sitä ei kukaan muu, edes huippukuskeista tehnyt koko päivänä! Olin jo
repinyt mekatsuni mukaan noin parin kymmenen sekunnin kaulan kunnes erämme
yllättäen keskeytettiin. Eka kierroksella kaatunut kanssakilpailija makasi
loukkaantuneena radan reunalla ensiapuporukan ympärimänä, mutta silti en voi
käsittää miksi erä keskeytettiin tilanteessa, jossa olimme ajaneet jo 6-7
kierrosta, eikä onnettomuuspaikalla ollut mitään estettä jatkaa kisaa.
Erä siis otettiin kokonaan uusiksi. Se tiesi vielä hikisempää urakkaa, koska
rata kului tosi nopeasti jäälle joka taas tiesi ohituksien vaikeutumista ja
aikojen hidastumista. Tässä erässä jäin kärjessä hullun lailla kaahailleen
kanssakilpailijan uhriksi. Uhriksi siksi, että kaveri tuuppasi pari kertaa
kylkeen ohitusyrityksissäni ja lopulta kun olin päässyt ohi, hän vielä
varmistukseksi ajoi pattisuoralla kylkeen. Pääsin hänestä siis ohi vasta
seitsemännellä kierroksella, enkä lopussakaan saanut kurottua kunnolla
etumatkaa, koska sitten eteen tulivat kierroksella ohitettavat. Voitin siis
kuitenkin crossiosuuden selvästi, mutta yhteisaika riitti vasta luokan
kolmanteen sijaan ja se oli kyllä suuri pettymys.
Kelkkakunkkufinaali
Kelkkakunkkufinaaliin pääsi 25 yhteisaikojen nopeinta kuskia. Pääsin
finaaliin peräti kuudenneksi nopeimmalla yhteisajalla. Kimi Räikkönen oli
muuten seitsemäs. Finaalin lähtö meni pipariksi varaslähdön myötä, jota
perinteiseen kunkun tyyliin ei koskaan liputettu pois. Eka mutkan
kolarisuman välttäessäni pääsin reissuun kympin sakissa. Ohitin kisan aikana
muutaman kuljettajan, mutta vastaavasti jouduin muutaman huippukuskin, mm.
Niko Korsumäen, ohittamaksi. Olin kuitenkin finaalin 11. ja se kyllä antoi
hiukan balsamia haavoihin. Sijoitus on muuten ihan sama kuin viime vuonna.
Kelkkakunkkukisana on kyllä kärsinyt pahan inflaation. Enää ei paikalla
ollut huippukuskeista Snowcrossin puolelta kuin ne, jotka ovat maahantuojan
toimesta velvoitettuja ajamaan ko, kisa. Eikä meitä ns. harrastajatason
crossikuskejakaan montaa paikalla näkynyt. Enduropuolen kuskeista ei
paikalla tainut olla ketään, eikä myöskään Enduro-sprint kuskeista, koska
heillä oli samana päivänä SM-osakisa. Toivottavasti tulevina vuosina
järjestäjä alkaa miettiä, mihin ovat kuskit kadonneet&
Tapahtumana kelkkakunkku on hieno ja onnistunut, vielä kun saadaan
kilpailulle entisaikojen status ja kilpailupaikka pois jäältä, niin
kuljettajatkin tulevat taas mukaan. Positiivista on tietenkin se, että
tapahtuma televisioidaan ja se muuten tuli Neloselta lauantaina 21.3.3009,
sekä uusintana urheilu kanavalta jossakin vaiheessa
Nyt vietetään ansaittua talvilomaa ja kisat jatkuu 28.3 Enontekiöllä, jossa
ajetaan Snowcrossin Sinisalo Cupin päätöskisa. Siinä on vielä kärkiviisikon
osalta kaikki auki!
T. Heikki #67 (Kelkkakunkussa numero oli #51)
